Palvelutuotannon uudistaminen on välttämätöntä

- Miten teemme sen?

Pääministeri Kataisen erityisavustaja Joonas Turunen kirjoittaa blogissaan kuntauudistuksesta. Hän tuo hyvin esille, mitkä yhteiskunnalliset muuttujat jylläävät taustalla, tehden palvelutuotannon uudistamisen välttämättömäksi. Päädyn kuitenkin erilaiseen johtopäätökseen kuin Turunen.

Kuntaliitokset eivät ole mielestäni lähtökohtaisesti huono asia. Suomessa on viime vuosilta monia esimerkkejä hyvistä, valitettavasti tosin myös huonoista liitoksista.

Ihmettelen kuitenkin kokoomusjohtoisen hallituksen näkökulmaa kuntauudistukseen. Ymmärtääkseni uudistuksen olisi järkevää lähteä liikkeelle kuntien omista tarpeista. Mikäli liitoksella on oikeasti mahdollisuudet parantaa palvelujen laatua, niin eikö sen pitäisi kaiken järjen mukaan tapahtua luonnostaan, ilman turhaa karttapäsmäröintiä?

Eri asia tietysti on, mikäli uudistuksella halutaan heikentää palveluja. Siihen en kuitenkaan jaksa, enkä halua uskoa.

Toinen näkökulma liittyy kysymykseen kunnille kuuluvista tehtävistä. Paras lähestymiskulma kysymykseen olisi lähteä pohtimaan asiaa täysin puhtaalta pöydältä: miten järjestäisimme palvelut, mikäli meillä ei olisi minkäänlaista järjestämismallia?

Näen sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen hyvinvointimallimme turvaamisen kannalta merkittävimpänä kysymyksenä. Palvelujen laatua ja tuottavuutta on parannettava, käyttäjämäärien kasvaessa samaan aikaan. Muutoin veronmaksajina toimivien äänestäjien mielenkiinto järjestelmän ylläpitoa kohtaan romahtaa.

Ymmärtääkseni edes 70 peruskuntaan siirtyminen ei ratkaise sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen tulevaisuuden haasteita. Suurin haaste liittyy siihen, miten teemme terveydenhuollon (perus- ja erikoisterveydenhoito) sekä sosiaalipalvelujen kokonaisuudesta toimivan. Ei ole kestävää, että nykyisellään terveydenhuoltojärjestelmämme on hyvin kallis, mutta sen laadussa on paljon toivomisen varaa.

Ratkaisemalla sote-puolen haasteet, ratkaisemme hyvinvointimallimme ongelmat. En tiedä, mitä lisäarvoa hallituksen kaavailemaa kuntauudistus enää siinä kohtaa tuo.

Sote-puolen erityishaasteet asettavat vahvojen peruskuntien tulevaisuuden kyseenalaiseksi. Mielestäni järkevä yleiseurooppalainen kehityssuunta, jossa osa kuntien tehtävistä hajautetaan maakunnille, olisi oikea.

Turunen on huolissaan tärkeästä asiasta; erilaiset monimutkaiset hallintorakennelmat ovat usein kansanvallan irvikuvia. Kysymys on kuitenkin pitkälti näkökulmaeroista. Suurissa peruskunnissa hallintohimmelit ovat kunnan sisällä. Suurten kaupunkien hallinto on usein järkyttävän tehotonta. Lisäksi kuntaliitokset vain lisäävät ongelmia, kun erilaisten kuntien hallintoja yhdistetään. Tämä on käsittääkseni suurin syy pääkaupunkiseudun kuntaratkaisun jumiutuneeseen tilanteeseen.

En tiedä, onko siinä mitään pahaa, että luomme kansanvaltaisesti valitun maakuntahallinnon, joka vastaa perusterveydenhuollosta, tietyistä sosiaalipalveluista sekä kaavoituksesta? Näin on suuressa osassa muuta Eurooppa. Miksei meillä voitaisi tehdä samoin?