Palvelutuotannon uudistaminen on välttämätöntä
- Miten teemme sen?
Pääministeri Kataisen erityisavustaja Joonas Turunen kirjoittaa blogissaan kuntauudistuksesta.
Hän tuo hyvin esille, mitkä yhteiskunnalliset muuttujat jylläävät
taustalla, tehden palvelutuotannon uudistamisen välttämättömäksi.
Päädyn kuitenkin erilaiseen johtopäätökseen kuin Turunen.
Kuntaliitokset
eivät ole mielestäni lähtökohtaisesti huono asia. Suomessa on viime
vuosilta monia esimerkkejä hyvistä, valitettavasti tosin myös huonoista
liitoksista.
Ihmettelen kuitenkin kokoomusjohtoisen hallituksen
näkökulmaa kuntauudistukseen. Ymmärtääkseni uudistuksen olisi järkevää
lähteä liikkeelle kuntien omista tarpeista. Mikäli liitoksella on
oikeasti mahdollisuudet parantaa palvelujen laatua, niin eikö sen
pitäisi kaiken järjen mukaan tapahtua luonnostaan, ilman turhaa
karttapäsmäröintiä?
Eri asia tietysti on, mikäli uudistuksella halutaan heikentää palveluja. Siihen en kuitenkaan jaksa, enkä halua uskoa.
Toinen
näkökulma liittyy kysymykseen kunnille kuuluvista tehtävistä. Paras
lähestymiskulma kysymykseen olisi lähteä pohtimaan asiaa täysin
puhtaalta pöydältä: miten järjestäisimme palvelut, mikäli meillä ei
olisi minkäänlaista järjestämismallia?
Näen sosiaali- ja
terveyspalvelujen järjestäminen hyvinvointimallimme turvaamisen
kannalta merkittävimpänä kysymyksenä. Palvelujen laatua ja tuottavuutta
on parannettava, käyttäjämäärien kasvaessa samaan aikaan. Muutoin
veronmaksajina toimivien äänestäjien mielenkiinto järjestelmän
ylläpitoa kohtaan romahtaa.
Ymmärtääkseni edes 70 peruskuntaan
siirtyminen ei ratkaise sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen
tulevaisuuden haasteita. Suurin haaste liittyy siihen, miten teemme
terveydenhuollon (perus- ja erikoisterveydenhoito) sekä
sosiaalipalvelujen kokonaisuudesta toimivan. Ei ole kestävää, että
nykyisellään terveydenhuoltojärjestelmämme on hyvin kallis, mutta sen
laadussa on paljon toivomisen varaa.
Ratkaisemalla sote-puolen
haasteet, ratkaisemme hyvinvointimallimme ongelmat. En tiedä, mitä
lisäarvoa hallituksen kaavailemaa kuntauudistus enää siinä kohtaa tuo.
Sote-puolen
erityishaasteet asettavat vahvojen peruskuntien tulevaisuuden
kyseenalaiseksi. Mielestäni järkevä yleiseurooppalainen kehityssuunta,
jossa osa kuntien tehtävistä hajautetaan maakunnille, olisi oikea.
Turunen
on huolissaan tärkeästä asiasta; erilaiset monimutkaiset
hallintorakennelmat ovat usein kansanvallan irvikuvia. Kysymys on
kuitenkin pitkälti näkökulmaeroista. Suurissa peruskunnissa
hallintohimmelit ovat kunnan sisällä. Suurten kaupunkien hallinto on
usein järkyttävän tehotonta. Lisäksi kuntaliitokset vain lisäävät
ongelmia, kun erilaisten kuntien hallintoja yhdistetään. Tämä on
käsittääkseni suurin syy pääkaupunkiseudun kuntaratkaisun
jumiutuneeseen tilanteeseen.
En tiedä, onko siinä mitään pahaa,
että luomme kansanvaltaisesti valitun maakuntahallinnon, joka vastaa
perusterveydenhuollosta, tietyistä sosiaalipalveluista sekä
kaavoituksesta? Näin on suuressa osassa muuta Eurooppa. Miksei meillä
voitaisi tehdä samoin?
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Kukas hoitaa erikoissairaanhoidon?
Mitkä sosiaalipalvelut siirtäisit maakuntatasolle?
Miten varmistaisit ettei maakuntahallituksesta tule epädemokraattista himmeliä?
Ranskassa taitaa homma mennä niin että kunta hoitaa ainoastaan kaatopaikan muistankohan väärin?
Meilläpäin erikoissairaanhoidon hoitaa keskussairaala ja jos se halutaan saada toimimaan ns. yhden kunnan toimintana tarkoittaa se maakunnan kokoista kuntaa.

Kommentoi 2 kommenttia